Jihaaa täällä ollaan :) Vihdoin koitti aika, että saavutin jonkin sisäisen virstanpylvään tällä sisäisellä matkallani äidiksi. Nyt voin sanoa, että kyllä mä olen äiti :) Deni on jo puoli vuotta ollut elämän pyörteissä ja siitä on tullut ihminen! On ollut tosi vaikea tarttua "kynään" tästä aiheesta, kun ei oikein ole itsekään ymmärtänyt, että mitä tapahtui... vuosi sitten Deni oli pienen pieni masussa ja häntä tuskin huomasi ja nyt hänet kyllä huomaa... jos ei muuten, niin miehekäs huuto kuuluu jostain, tällä hetkellä tuolta olkkarin lattialta :) Onhan tässä elämä tullut haasteelliseksi, aikaa itselle ja parisuhteelle on todellakin vaikea löytää! Viikot varsinkin menee niin touhukkaasti ja mies on aikas vähän kotona... ja sit viikonloppuna on ihana ottaa rennosti... joten se, että pääsee miehen kanssa kahdestaan jonnekin vaatii taas aktiivisuutta järjestää aikatauluja, joten se on usein jäänyt! No onpa siitä nautittu senkin edestä ne muutamat kerrat, mutta ehdottomasti se on asia, missä olen pettynyt itseeni... koska muuten mun elämä on vain tätä äitiyttä, mikä on tietysti ihanaa, mutta jotenkin tuntuu, että sitä haluaa olla hetkittäin myös sitä mitä oli ennen!
Nukkumaanmenorutiinit sain kasaan ennen puolta vuotta ja tajusin, että sen olis voinut aloittaa paljon aikaisemmin, mut jotenkin sitä vaan ajatteli, ettei Deni sellaisista mitään olis tajunnut... mutta jälkeenpäinajateltuna, olishan se :) No pääasia, että nukkumaanmeno on nyt suht vaivatonta kaikille :) Vähän pitää menoista karsia, mutta toisaalta pitää aina muistaa, että kun viikolla rutiinit on hyvin kasassa, sujuu se nukkuminen ihan ok, jos viikonloppuna onkin vähän eri ajat tai paikat :) Kyllä elämä jatkuu Denin kanssakin :) Hetkittäin vähän hankalampana, mutta on se vaan niin hauskaa ja mielenkiintoista suurimman osan ajasta, että kaiken vaivan väärti on!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti