Transition

Tuossa sohvalla istuessani, Reni sylissä nukkuen, minä illallista popsien mietin vaan, että eipä osattu YHTÄÄN kuvitella millaista elämä sitten on, kun siihen ilmestyy uusi ihmisalku, ei siis niin YHTÄÄN... ei kerta kaikkiaan voinut kuvitella, miten se pikku ihminen soluttautuu meidän elämän jokaiseen hetkeen ja kovin fyysisesti jopa! Tunnen selvästi sen transition, jossa me olemme nyt, kun Renistä alkaa oikeesti tulla enemmän ja enemmän ihminen, kun aluksi se oli "vain" vauva. Kohta me ollaan sit se oikea lapsiperhe, jossa sitä lasta pitää laittaa kuriin ja rakastaa alituisesti ja sille tulee oma tahto ja sen luonne tulee esiin enemmän ja enemmän, se uusi ihminen, jota me ei tunneta. Aikas ainutlaatuista aikaa tämä :) Tästä ei ole enää paluuta, ennen oltiin vaan parisuhde ja poikaystävä -meininkiä ja nyt ollaan lapsiperhe tästä hamaan tulevaan. Ei sitä voi tajuta, mutta hauskaa se on. Renin yleistyvät hymyt saa itsellekin niin hymyn naamalle, ettei mitään sille mahda! Tätä tää ny on!

Ja se vielä on ollut mielessä, että senkin takia naamakirja on kivempi, kun siellä ihmiset kommentoi ja kommunikoi toistensa kanssa ja kun jotain kirjoittaa, usein saa vastakaikua, vastalauseita ja myötäilyjä tai mitä vaan siltä väliltä ja ulkopuolelta... ja tänne kirjoittaminen ja kommentointi tuntuu olevan isomman kynnyksen takana ja täällä mä sit vaan yksinäni kirjoottelen... tylsää... hmmm... ehkä mun pitäis kirjoittaa jotain mielenkiintoisempaa, selvästikin! No - mä yritän, vaiks ens kerralla - tai sitä seuraavalla! ;)