Arvoisat lukijat!
Tänään tahdon kertoa, että olen edistynyt uudessa työpaikassani :) Ja tämähän on oikein hauskaa tämä työ. Olen oppinut ymmärtämään, että pienen vauvan elämä on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin uuden äidin, joten empatian määrä on nyt kohdallaan ja usein Deniz rauhoittuu ihan vaan sylissä siihen, kun sille kertoo tästä rakkaudesta häntä kohtaan ja kertoo ymmärtävänsä, miten vaikeaa varmasti on, jos masuun sattuu tai jos on tautinen väsy, mutta nukkumatti on jossain japanissa jo laittamassa siellä vauvoja yöunille, eikä ehdi järjestelemään meidän pohjolan vauvojen päiväunia kiireissään! Siis kivaa tää työ on ja olen kiitollinen, että mut on tähän hommaan nyt just valittu. Tulevaisuudesta ei tiedä erkkikään, onko kellään töitä vuoden päästä saati kahden... ja kun miettii vielä eteenpäin, ei ole pienen pienintäkään aavistusta, missä me ollaan 20 vuoden kuluttua, kun Denisin parta kasvaa jo vauhdilla ja typyt pörrää ympärillä... mutta sitä kai tää nykymaailma on! Tai kuten siskoni huomautti eilen, niin olisihan mahdollista ollut suuntautua jo alunperin vakaimmille raiteille ja hommata itselleen opettajan virka... mutta sitten taas en olis nyt just tässä missä olen ja tässä on niin kivaa ja repussa niin paljon eväitä, että tämä epätietoisuus on vaan otettava kaveriksi ja elettävä yhdessä. Ja aina mulla on ollut sellainen tutina, että kuka töitä haluaa, se kyllä niitä saa! Eikä pidä miettiä, pitääkö se paikkansa myös sitten, kun mittarissa on 50 vuotta.
Denizkin muuttuu joka päivä niin lujaa vauhtia, ettei tässä ehdi tulevaisuutta murehtimaan! Ihmettelen vaan luontoa ja sitä, miten ihan uusi uniikki heppu nimeltä Deniz Ahti onkaan voinut ilmestyä kuin tyhjästä tämän maan päälle! Lentolippuja Turkkiin ollaan ostamassa kai tänään... tai lähipäivinä, sitten vasta mielenkiintoinen reissu alkaakin, sekin aivan uniikki ja uskomaton!
No, nyt hop hop siivoamaan kotia, kun lammas nukkuu... ja sitten oikeutetusti kaverin kanssa vähän kiertämään kauppoja, koska vain 5 % mun vaatteista on tällä hetkellä käyttökelpoisia... argh!!! Housut ei mee jalkaan ja paidoilla ei voi imettää... eli on siis PAKKO shoppailla, voi harmi :)
Oikein hyvää loppuelokuuta täältä Kellonsoittajan vauvahautomosta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti