sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Tärkeintä pysyä elämän kelkassa

No nyt alkaa kuulua täältä koto-Suomestakin sitten ploki-uutisia! Ajattelin, että tässäpä oiva tilaisuus testata voiko sitä "pysyä ihmisenä" sen jälkeekin, kun tulee äidiksi. Niinpä kirjoittelen tänne ajatuksia ennen ja jälkeen ja heijastelen sisälmyksistäni, mikä muuttuu ja tarkemmin vielä mikä muuttuu pakosta, mikä omasta halusta ja minkä ei pidä muuttua elämässä! Itse olen ainakin hiljaa mielessäni sortunut monta kertaa päivittelemään, miten lapsiperheiden elämästä tulee niin perin rajallista, että nyt sitten alkaa tämä testi itselle! Katsotaan, kuka sitten päivittelee!!!

Nythän siis on niin, että olen raskauden puolessa välissä, joten nelisen kuukautta on vielä aikaa H-hetkeen heinäkuun lopulla. Viimeinen "vapauden" retki Rio de Janeiroon koittaa reilun viikon kuluttua ja sitten onkin jäljellä enää viimeiset ponnistelut töissä, jotta CV:stä tulee uhkea ja pitkä... jolla sitten voi tulevaisuudessa tehdä, mitä haluaakaan!

Tähän asti normaali elämä on sujunut aikas normaalisti. Totta kai se on peri hassua, että nyt tuolla mahassa on joku pieni poju, joka potkii vähän väliä, mutta eipä se vielä ainakaan ole ottanut minua mukaansa ja estänyt ihan normaalia kanssakäymistä ystävien ja työkamujen kanssa. Vielä pystyn olemaan kiinnostunut ulkomaailmastakin :D

Toisaalta tähän blogiin on juuri tarkoitus laittaa niitä ajatuksia, jotka liittyvät raskauteen ja sit siihen vauvaelämään myöhemmin, joten ehkä näistä jutuista tulee loistamaan jokatapauksessa "ei tollakaan naisella ole elämässään enää mitään muuta" -ajatus. Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin. Tietysti täällähän on parasta mainostaa niitä kaikkia touhuja, mitä edelleen voi tehdä, vaikka oliskin joku vauva repussa menossa mukana. Tai sit mä vaan pesiydyn, mistäs sen tietää!

Nyt mä jokatapauksessa jatkan ihan tavallisia töitä, että pääsen sinne loma piaaaaan!!! Poika potkikoot miten paljon vain, mä kirjoitan artikkelia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti