Huoli

Se on hassua, että vaikka kuinka olen koko raskauden ajan taistellut huolia vastaan, joskus ne aina pääsevät yllättämään aivan nurkan takaa. Nyt kun se poika siellä jo liikkuu monta kertaa päivässä, tajusin eilen illalla kesken opetuksen, että onkohan se koko päivänä liikkunut mihinkään... Sit mä tungin väkisin huolen taskuun ja odotin vaan innolla, että pääsee kotiin makaamaan sohvalle, jolloin usein vauveli keksii alkaa treenailemaan uusia kärrynpyöriä... pitkään se oli kuitenkin paikallaan, kunnes tuli taas tuttu potku mahaan ja huoli pääsi pois! Mutta pitää kyllä olla niin onnellinen, ettei ole ollut mitään lisävaivoja, jotka väkisinkin synnyttäisivät sen huolen, vaikka huolesta ei kyllä ole mitään apua mihinkään, mä EN voi tehdä hölkkäsen pöläystä parantaakseni massuasukin oloja, sen on vaan tyydyttävä siihen palveluun, mikä mun mahassa on - ruokaa tulee ja vettä, that's it! Ja jos se ei riitä, niin sille mä en mahda mitään, vaikka miten kierisin huolissa!!!

Kuinka monta lasta?

Unohdin kirjoittaa, että tein juuri huvikseni yhden vauva-sivuston sivuilla testin, että kuinka monta lasta saan. Sain testin tulokseksi:

"Hankit ehkä yhden lapsen. Tai ehkä ostat sittenkin koiran."

Ja tämä kuvastaa juuri sitä, että JOTTA voi hankkia lapsia, pitää vaan kerta kaikkiaan rakastaa elämää VAIN lasten kanssa ja haluta elämäänsä vain lapsiperhe-elämää, eikä mitään muuta! Ei siis saa haluta pätkääkään omaa aikaa, eikä miettiä mitään muuta asumisvaihtoehtoa kuin omakotitaloa maalta ja ehdottomasti on unohdettava kaikki muut työt ja himoittava kotiäitiyttä. Että näin, tarkoituksenani siis säilyttää elämässä muitakin vaihtoehtoja perheyteen ja äitiyteen kuin tuo yllämainittu - ja jos se ei ole mahdollista, niin sit lähetetään lapset Turkkiin ja hankitaan itse yks villakoira, siinä se!

Tärkeintä pysyä elämän kelkassa

No nyt alkaa kuulua täältä koto-Suomestakin sitten ploki-uutisia! Ajattelin, että tässäpä oiva tilaisuus testata voiko sitä "pysyä ihmisenä" sen jälkeekin, kun tulee äidiksi. Niinpä kirjoittelen tänne ajatuksia ennen ja jälkeen ja heijastelen sisälmyksistäni, mikä muuttuu ja tarkemmin vielä mikä muuttuu pakosta, mikä omasta halusta ja minkä ei pidä muuttua elämässä! Itse olen ainakin hiljaa mielessäni sortunut monta kertaa päivittelemään, miten lapsiperheiden elämästä tulee niin perin rajallista, että nyt sitten alkaa tämä testi itselle! Katsotaan, kuka sitten päivittelee!!!

Nythän siis on niin, että olen raskauden puolessa välissä, joten nelisen kuukautta on vielä aikaa H-hetkeen heinäkuun lopulla. Viimeinen "vapauden" retki Rio de Janeiroon koittaa reilun viikon kuluttua ja sitten onkin jäljellä enää viimeiset ponnistelut töissä, jotta CV:stä tulee uhkea ja pitkä... jolla sitten voi tulevaisuudessa tehdä, mitä haluaakaan!

Tähän asti normaali elämä on sujunut aikas normaalisti. Totta kai se on peri hassua, että nyt tuolla mahassa on joku pieni poju, joka potkii vähän väliä, mutta eipä se vielä ainakaan ole ottanut minua mukaansa ja estänyt ihan normaalia kanssakäymistä ystävien ja työkamujen kanssa. Vielä pystyn olemaan kiinnostunut ulkomaailmastakin :D

Toisaalta tähän blogiin on juuri tarkoitus laittaa niitä ajatuksia, jotka liittyvät raskauteen ja sit siihen vauvaelämään myöhemmin, joten ehkä näistä jutuista tulee loistamaan jokatapauksessa "ei tollakaan naisella ole elämässään enää mitään muuta" -ajatus. Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin. Tietysti täällähän on parasta mainostaa niitä kaikkia touhuja, mitä edelleen voi tehdä, vaikka oliskin joku vauva repussa menossa mukana. Tai sit mä vaan pesiydyn, mistäs sen tietää!

Nyt mä jokatapauksessa jatkan ihan tavallisia töitä, että pääsen sinne loma piaaaaan!!! Poika potkikoot miten paljon vain, mä kirjoitan artikkelia :)